Bowenissa duunaamassa

Saavuimme taman viikon alussa Boweniin, 500 km Cairnsista etelaan. Taalla viljellaan 2. eniten vihanneksia Australiassa. Eli hyvalla syylla voi sanoa tata vihanneskaupungiksi. Nyt on tomaatin, kurkun ja paprikan sadonkorjuuaika. Joten taalla on paljon toita ja backkareita keraamassa ja pakkaamassa vihanneksia. Soitimme Cairnsista paikalliseen backkareiden tyonvalitystoimistoon ja kysyimme tomaatinpoimintatoita. Meille luvattiin, etta kun tulette niin saatte toita valittomasti. Toimiston palveluja odotellessamme olisimme varmaan vielakin vailla toita, mutta paatimme lahtea itse kyselemaan toita farmeilta. Kiertelimme Bowenin ymparistossa 5 tuntia ja omatoimisuus palkittiin tyonhaussa. Saimme shed-workin eli paasimme pakkaamaan vihanneksia. Toisena vaihtoehtona olisi ollut tomaattien poiminta urakkapalkalla, mutta valinta ei ollut kovin vaikea, silla auringonpaahteessa vahintaan +30C lampotilassa vihannesten keruu on kohtuullisen lamminta tyota. Yhdesta suuresta sankosta maksetaan 1.3AUS$ joten varsinkaan alkuun siina ei paase kovin suurille ansioille. Lisaksi suurin osa vihanneksista kasvaa maassa, joten tyoasento on kohtuullisen kumara.

Tyoskentelemme Walkersin farmilla; Irkke on pakkaamassa ja lajittelemassa kurkkuja(valkoisia ja vihreita) ja paprikoita, Miika punnitsee ja lavottaa laatikoita. Tama lavoitustyo on samanlaista, jota Miika teki kesatoina Maustajalla Pyhannalla useampana kesana 10 vuotta sitten. Voi sanoa etta meita todella onnisti, silla taalla on paljon tyonhakijoita. Sana kiertaa backkareiden keskuudessa nopeasti, missa on toita tarjolla. Tyota meilla on riittanyt, 2 ensimmaisen paivan saldo on 19,5 tuntia. Sen tosiaankin tuntee selassaan!

Olemme siirtyneet telttailukauteen. Yovymme caravan-parkissa eli ihan suomeksi leirintaalueella. Aamulla noin viiden aikaan kookaburrat kajauttavat rohonaurunsa - tahan ei ole viela totuttu, joten siihen heraa joka aamu. Myos muut linnut alkavat konsertoida aamuyolla siihen malliin, etta hertys on taattu. Leirintaalue sijaitsee lahella highwayta, joten liikenteen melu hairitsee myos vahan, korvatulpista huolimatta.

Auton kanssa oli lievaa epaonnea, silla aamulla juuri toihin lahtiessa huomasimme toisen takarenkaan tyhjentyneen. Onneksi samalla leirintaalueella asuu uusiseelantilainen pariskunta, joka tyoskentelee samassa paikassa kuin me, joten paasimme heidan kyydilla tuona aamuna toihin. Taalta onneksi loytyi usemapikin paikka, josta sai ostettua uuden renkaan, joten nyt taas paastaan kulkemaan.