Kurandassa Wwoofaamassa
Viime viikko vierahti Kurandassa tai itse asiassa 20km:n paassa Kurandan kylan keskustasta. Keskella ei mitaan, ymparilla subtrooppista sademetsaa ja Barronjoki. Olimme wwoofaamassa siella eli tekemassa vapaaehtoistyota ruokaa ja yosijaa vastaan. Emme lainkaan tienneet etukateen, mita tuleman pitaa, kaiken piti olla tulevan isantamme mukaan paikan paalla ok.
Olosuhteet, missa elimme, olivat kursailematta sanottuna ihan karseat. En ole ikina nahnyt niin paljon hamahakinverkkoja, niin isoja hamahakkeja, iljettavia koppakuoriaisia.. rottia ja sammakoita juoksentelevan jonkun asuttamassa talossa. Isantamme Sid, joka oli brittilaissyntyinen, oli varsin mukava kaveri, mutta maailman sotkuisin mies. Han eli peltiseinaisessa talossa, jossa oli sementtilattia. Me nukuimme Miikan kanssa ikivanhassa bussissa pihalla, sellaisilla koirapatjoilla ettei ennen oo tullut kokeiltua. Yoaikaan fleecekerrasto ja kotikutoiset villasukat olivat totisesti tarpeen. Meilla oli bussissakin oma kotisirkka, joka iltaisin meille sirkutteli iltavirsuja.
Noh, paatimme kuitenkin viikon verran kestaa, kun kerran sinne asti oltiin lahdetty. Kaiken hyvan lisaksi viikolle sattui viela useita sadepaivia, jotka me saimme rattoisasti viettaa siivoamalla Sidin keittiota ja varastoa ja yhta mokinrahjaa. Parina aurinkoisena paivana tyoskentelimme ulkona puutarhatoissa. Toihin kuului mm. heinikon leikkuuta, koynnosten karsimista hedelmapensaista, tukikeppien laittamista tomaateille ja multien laittamista vihanneslaatikoihin. Ai niin, ja perunan istutusta ei saa unohtaa. Sidilla oli muutama madantynyt ja itanyt pottu, jotka se halus meidan istuttavan maahan siten, etta jokainen itukohta leikattiin irti perunasta ja laitettiin maahan. Ei oo ennen tallaista perunanviljelya tullutkaan harrastettua.
Paikan hyva puoli oli se, etta Sid oli erinomainen ruoanlaittaja, vaikka keittio olikin vahemman ruokahalua herattavassa kunnossa. Olimme koko viikon vegetaristeja, mutta taytyy sanoa, etta kukkakaalista ja brokkolista ynna muista vihanneksista saa varsin maittavia aterioita, kun sapuskat osaa valmistaa oikein. Sid oli kouluttautunut aikanaan antropologiksi ja oli sellainen risupartainen luontoaktivisti. Yllaan hanella oli jotain likaisia ja resuisia vaattenrisoja. Han oli vahan niin kuin 3-vuotiaan tasolla, aloitti jotain asiaa ja hoksasi toisen ja pian aloitti kolmannen.. kaikki projektit jaivat kesken. Itse asiassa puutarhanhoito naytti olevan vallan toissijaista ukolle, aika kului mieluumin tietokoneen aaressa netissa surffaillen.
Huomenna lahdemme uuteen Wwoof-paikkaan tahan Cairnsin lahistolle, eraan pariskunnan luokse. Meille ainakin vakuutettiin, etta saamme nukkua sisalla talossa ja talo on siisti ja kaikin puolin mukava. Hope so!
Olosuhteet, missa elimme, olivat kursailematta sanottuna ihan karseat. En ole ikina nahnyt niin paljon hamahakinverkkoja, niin isoja hamahakkeja, iljettavia koppakuoriaisia.. rottia ja sammakoita juoksentelevan jonkun asuttamassa talossa. Isantamme Sid, joka oli brittilaissyntyinen, oli varsin mukava kaveri, mutta maailman sotkuisin mies. Han eli peltiseinaisessa talossa, jossa oli sementtilattia. Me nukuimme Miikan kanssa ikivanhassa bussissa pihalla, sellaisilla koirapatjoilla ettei ennen oo tullut kokeiltua. Yoaikaan fleecekerrasto ja kotikutoiset villasukat olivat totisesti tarpeen. Meilla oli bussissakin oma kotisirkka, joka iltaisin meille sirkutteli iltavirsuja.
Noh, paatimme kuitenkin viikon verran kestaa, kun kerran sinne asti oltiin lahdetty. Kaiken hyvan lisaksi viikolle sattui viela useita sadepaivia, jotka me saimme rattoisasti viettaa siivoamalla Sidin keittiota ja varastoa ja yhta mokinrahjaa. Parina aurinkoisena paivana tyoskentelimme ulkona puutarhatoissa. Toihin kuului mm. heinikon leikkuuta, koynnosten karsimista hedelmapensaista, tukikeppien laittamista tomaateille ja multien laittamista vihanneslaatikoihin. Ai niin, ja perunan istutusta ei saa unohtaa. Sidilla oli muutama madantynyt ja itanyt pottu, jotka se halus meidan istuttavan maahan siten, etta jokainen itukohta leikattiin irti perunasta ja laitettiin maahan. Ei oo ennen tallaista perunanviljelya tullutkaan harrastettua.
Paikan hyva puoli oli se, etta Sid oli erinomainen ruoanlaittaja, vaikka keittio olikin vahemman ruokahalua herattavassa kunnossa. Olimme koko viikon vegetaristeja, mutta taytyy sanoa, etta kukkakaalista ja brokkolista ynna muista vihanneksista saa varsin maittavia aterioita, kun sapuskat osaa valmistaa oikein. Sid oli kouluttautunut aikanaan antropologiksi ja oli sellainen risupartainen luontoaktivisti. Yllaan hanella oli jotain likaisia ja resuisia vaattenrisoja. Han oli vahan niin kuin 3-vuotiaan tasolla, aloitti jotain asiaa ja hoksasi toisen ja pian aloitti kolmannen.. kaikki projektit jaivat kesken. Itse asiassa puutarhanhoito naytti olevan vallan toissijaista ukolle, aika kului mieluumin tietokoneen aaressa netissa surffaillen.
Huomenna lahdemme uuteen Wwoof-paikkaan tahan Cairnsin lahistolle, eraan pariskunnan luokse. Meille ainakin vakuutettiin, etta saamme nukkua sisalla talossa ja talo on siisti ja kaikin puolin mukava. Hope so!
posted by tuulevaiset at
11:17 PM
