Suuri sukellustarina
Olipa kerran Irkke ja Miika, jotka paattivat lahtea sukelluskouluun. Oltiinhan sentaan maassa, jota reunusti suuri ja hieno valliriutta. He aikoivat ensin suoraan ilmottautua Padi-kurssille(kansainvalinen sukellussertifikaatti), mutta paattivat kuitenkin ensin kokeilla sukellusta snorklausreissulla. Introdactionary-Diving oli taman kokeilun nimi.
Aussi-seta selitti paikallisella murteella ja kasia heiluttaen sukelluksen saloja ja koetimme parhaamme mukaan ymmartaa mita pitaa tehda tai jattaa tekematta. Ainakin opimme, etta kun peukun nostaa ylospain, niin silloin seta kiikuttaa meidat takaisin pintaan. Ihan siella pistettiin pullot selkaan ja hengityskone (regulator) suuhun ja eikun menoksi. Kylla hirvitti, ihan kauhiasti. Tallaisella Introductionary-divingilla voi paasta 12 metrin syvyyteen (jos uskaltaa, eika palele ja maski suostuu pitamaan vedet pois silmista ja nenasta).
Niin me reenattiin siella pinnan alla sita hengityskoneen pois ottamista suulta ja takaisin panemista seka muutamia muita sukelluksen saloja. Sai sentaan pitaa semmosesta tangosta tai koydesta kiinni. Ei siita tullut kuin Irkelle hirmuinen maara suolavetta mahalaukkuun ja Miikalle tuli iso vilu. Niin seta nosti Irken takaisin laivaan ja Miikan samaa vauhtia perassa lammittelemaan kannelle. Raka poskella me siina ihmeteltiin, etta on se vaan melko touhua tama sukeltaminen. Veden lampotila oli vain 25 astetta celsiusta, niin johan sita pohjosen ihmista semmosessa vedessa rupiaa paleltamaan. Kun ei ollut mitaan kuivaa paalla, marka puku vain.
Suuri maara Tyynen valtameren vetta sammutti toistaiseksi sukelluskipinamme. Mutta kylla sita sen verran lammettiin auringonpaisteessa ja saatiin enimmat merivedet keuhkoista, etta iltapaivalla paastiin jo katselemaan koralleita ja kaloja snorkkeloimalla. Pinnalla olokin tuntui jo turvallisemmalta ja huikean hieno riuttamaisema aukeni silmiimme. Ehka uima-allas olisi turvallisempi paikka aloittaa sukeltaminen, mutta kylla saa vahan aikaa kulua, ennen kuin me tohditaan uudestaan tata lajia kokeilla. Ja Miika odottelee vesien lampenemista yli 30 Celsiuksen. Sen pituinen se.
*************************************************
Huomenna Wwooffaamaan.
Huomenna eli maanantaina lahdemme Kurandaan (30km Cairnsista luoteeseen). Siella meita odottaa ensimmainen wwooffaus-paikka. WWOOF tarkoittaa jotakuinkin Willing Workers of Organic Farms ja on suomeksi eraanlainen vapaaehtoistyon muoto. Menemme australialaiseen perheeseen asumaan, teemme siella 4-6 tuntia paivassa puutarhatoita yms. ja he tarjoavat meille tayden yllapidon. Samalla paasemme tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja elamantapaan.
Aussi-seta selitti paikallisella murteella ja kasia heiluttaen sukelluksen saloja ja koetimme parhaamme mukaan ymmartaa mita pitaa tehda tai jattaa tekematta. Ainakin opimme, etta kun peukun nostaa ylospain, niin silloin seta kiikuttaa meidat takaisin pintaan. Ihan siella pistettiin pullot selkaan ja hengityskone (regulator) suuhun ja eikun menoksi. Kylla hirvitti, ihan kauhiasti. Tallaisella Introductionary-divingilla voi paasta 12 metrin syvyyteen (jos uskaltaa, eika palele ja maski suostuu pitamaan vedet pois silmista ja nenasta).
Niin me reenattiin siella pinnan alla sita hengityskoneen pois ottamista suulta ja takaisin panemista seka muutamia muita sukelluksen saloja. Sai sentaan pitaa semmosesta tangosta tai koydesta kiinni. Ei siita tullut kuin Irkelle hirmuinen maara suolavetta mahalaukkuun ja Miikalle tuli iso vilu. Niin seta nosti Irken takaisin laivaan ja Miikan samaa vauhtia perassa lammittelemaan kannelle. Raka poskella me siina ihmeteltiin, etta on se vaan melko touhua tama sukeltaminen. Veden lampotila oli vain 25 astetta celsiusta, niin johan sita pohjosen ihmista semmosessa vedessa rupiaa paleltamaan. Kun ei ollut mitaan kuivaa paalla, marka puku vain.
Suuri maara Tyynen valtameren vetta sammutti toistaiseksi sukelluskipinamme. Mutta kylla sita sen verran lammettiin auringonpaisteessa ja saatiin enimmat merivedet keuhkoista, etta iltapaivalla paastiin jo katselemaan koralleita ja kaloja snorkkeloimalla. Pinnalla olokin tuntui jo turvallisemmalta ja huikean hieno riuttamaisema aukeni silmiimme. Ehka uima-allas olisi turvallisempi paikka aloittaa sukeltaminen, mutta kylla saa vahan aikaa kulua, ennen kuin me tohditaan uudestaan tata lajia kokeilla. Ja Miika odottelee vesien lampenemista yli 30 Celsiuksen. Sen pituinen se.
*************************************************
Huomenna Wwooffaamaan.
Huomenna eli maanantaina lahdemme Kurandaan (30km Cairnsista luoteeseen). Siella meita odottaa ensimmainen wwooffaus-paikka. WWOOF tarkoittaa jotakuinkin Willing Workers of Organic Farms ja on suomeksi eraanlainen vapaaehtoistyon muoto. Menemme australialaiseen perheeseen asumaan, teemme siella 4-6 tuntia paivassa puutarhatoita yms. ja he tarjoavat meille tayden yllapidon. Samalla paasemme tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja elamantapaan.
posted by tuulevaiset at
2:25 AM
