Nullarborin autiomaan ylitys

Puskassa on paljon villielaimia. Kaikki eivat tule poseeraamaan, mutta nama kotkat halusivat ikuistaa itsensa blogiimme.

Eraan huoltoaseman pihalla lontysteli dingo. Dingot ovat Australian villeja koiria, jotka ovat tulleet Tyynenmeren saarilta muuttaneiden alkuasukkaiden mukana tanne.

Lihanhimoisia karpasia riitti taukopaikoilla. Heti autosta ulos astuessa raatokarpaset hyokkasivat kimppuun ja tunkivat suuhun, silmiin ja korviin.

90 miles straight. Australian pisin suora, 146km. Nullarborgin yli ajaessa teita ei voinut muutenkaan moittia mutkaisiksi. Pylly meinasi puutua, kun lahes koko valoisa aika kaytettiin ajamiseen. Falcon kesti hienosti rasittavan reissun. Ihmiset olivat ystavallisia, ohikulkijat pysahtyivat heti, jos nakivat jonkun autoilijan tienposkessa konepelti ylhaalla.

Etsimme toita Adelaidesta, mutta niita olisi saatu vasta 3 viikon paasta, joten paatimme jattaa Etela-Australian taakse ja suunnata lantta kohti. Ajoimme 4 paivassa 2700km. Nullarborgin tasanko on autiomaata, jossa kasvaa pelkkaa puskaa. Alueen vihreys johtuu meren laheisyydesta, mutta sisamaassa pain puskakin kuivuu hiekaksi ja kiveksi. Maisemaan toi vaihtelua puskan korkeuden vaihtelu seka satunnaiset huoltoasemat, jotka verottivat bensasta kovaa hintaa. Enimmillaan jouduimme maksamaan 1,72$ litralta.