Sydneysta Adelaideen

Nyt olemme jalleen kaksin. Falconin mittariin kertyi 2500km Lauriloiden kanssa. Matkalla sattui myos muutamia mutkia. Autosta hajosi vesipumppu ajaessamme eraana iltana kohti Wellingtonin leirinta-aluetta. Soittelimme autoliittoon, jonka jasenia olemme. Ongelmalliseksi tilanteen teki se, ettemme tienneet tarkkaa sijaintiamme. Autoliiton seta loysi kuitenkin meidat ja hinasi meidat leirinta-alueelle. Seuraavana paivana saimme korjausajan ja hinauksen Murray Bridgeen. Korjaajan aiti tuli kesken tyopaivan viemaan meita leirinta-alueelle. Han kysyi, etta kiinnostaisiko meita asuminen heidan talossaan telttailun sijaan. Tottakai tallainen tarjous otettiin vastaan. Saimme yhden kokemuksen lisaa australialaisesta vieraanvaraisuudesta.

Onneksemme autosta ei mennyt moottorin kansi, silla se olisi tiennyt liian kallista remonttia. Todennakoisesti olisimme jatkaneet matkaamme jollakin muulla kulkupelilla tai ostaneet toisen auton. Mutta Falconi on kotimme edelleenkin. Talla hetkella olemme Adelaidessa etsimassa toita. Tyotilanne alueella on heikko ja jos mitaan taalta ei loydy, niin suuntaamme kulkumme Nullaborgin autiomaan lapi Lansi-Australiaan.

Adelaide on viehattava kaupunki. Keskusta on erittain selkea ja siisti. Taalla on australialaiseksi kaupungiksi paljon vanhoja rakennuksia. Myos mukavia puistoja ja viheralueita loytyy. Keskustasta on nopea lahtea mihin tahansa ilmansuuntaan.

Australiassa on syksy. Lampotila etelaosissa on hiukan 20C paalle, joten pitkahihaiset vaatteet ovat tarpeen kesakelien jalkeen. Illalla ja yolla ilma jaahtyy 5-10C valille, joten teltassa nukkuminen ei kauheasti houkuttele.

Miika sai aikaiseksi elamansa parhaan taideteoksen =)

Laurilat pikkusaharassa Kengurusaarella. Kengurusaaren jalkeen ajoimme Adelaiden lentokentalle, josta Sonja ja Keijo lensivat Brisbaneen jatkamaan lomaansa Queenslandissa.

12 apostolia Great Ocean Roadin varrella. Kyseinen tie on yksi Australian hienoimpia teita.
Se kulkee Melbournen ja Adelaiden valissa Tyynen Valtameren rannassa. Tien varressa on paljon hienoja nakoalapaikkoja.

Valilla poikkesimme patikoimaan alueen kansallispuistoihin, joista moni oli karsinyt Australiassa niin yleisista metsapaloista. Eukalyptusmetsa ei ole moksiskaan tulesta, vaan uusi vihrea elama heraa pinnasta palaneiden runkojen lomasta. Eukalyptukset pudottavat palaneen kuorensa maahan. Osa kasvien siemenista vaatii jopa tulta itaakseen.

Melbournesta jatkoimme kohti Adelaidea. Victorian ja Etela-Australian maisema on varjaytynyt harmaaksi ja ruskeaksi. Australian etelarannikko karsii yhdesta historiansa pahimmasta kuivuudesta. Veden kayttamaisesta on alueella tiukat rajoitukset. Hanavesi on todella pahan makuista Etela-Australiassa.

Blue Mountainsilta ajoimme Victoriaan. Sen paakaupunki Melbourne on Australian 2.suurin kaupunki, 3,1 miljoonaa asukasta. Kaupunki oli meille vahan pettymys, koska olimme kuulleet siita paljon kehuja etenkin australialaisilta itseltaan. Meille se oli kuintekin vain tavanomainen suurkaupunki. Parasta antia oli Koorie Center, jossa kerrottiin aboriginaalien vaiheista eurooppalaisten tulon jalkeen. Kaupungissa on Australian paras joukkoliikenneverkosto.

Blue Mountainsin alueella sijaitsevat Jenolan tippukiviluolat ovat upeimmat luolat, missa olemme koskaan kayneet. Alueella on useita luolaverkostoja, joihin voi tehda erilaisia opastettuja retkia.

Saimme ystavamme Sonja ja Keijo Laurilan "kylaan" 2 viikoksi tanne Australiaan. Suuntasimme matkamme Sydenysta aluksi Blue Mountainsille. Saa oli hieman sateinen, mutta teimme silti pienia kavelyretkia sinivuorten kansallispuiston hienoissa maisemissa.