Hamahamahakkeja

Saimme pariin otteeseen vahemman miellyttavia elainkokemuksia hamahakkien taholta. Taalla on useita myrkyllisia karvajalkoja, emmeka tunne laheskaan kaikkia lajeja, joten olemme koittaneet pysya erossa niista. Mutta muutamat hamyheikit ovat paattaneet tehda tuttavuutta meidan kanssamme.

Ajelimme haukallamme kuukausi sitten kohti Cessnokia, jossa juuri lopetimme rypaleiden poiminnan. Kesken ajomatkan Irken puolelta kiipesi iso karvajalka ikkunan ja oven valisesta raosta. Auto pysaytettiin tienvarteen ja taputtelimme hamista - suurimmalla kirjalla selkaan.
Kokoa talla kaverilla oli n.5cm jalkoineen.

Rypaleiden poiminnassa tormasimme yhteen maan myrkyllisimmasta lajista. Redback, musta hamis jolla on punainen tapla selassa. Olimme ehtineet jo nahda muutamia niita rypalepuskassa, kun Irkke koki eraana paivana epamiellyttavan yllatyksen katkaistessaan rypaleterttua puusta. Kaantaessaan terttua han havaitsi, etta tertussa oli redback, vain muutama sentti sormista. Onneksi eivat sormet osuneet suoraan hamahakkiin! Myrkyllilisten hamahakkien purema tappaa Australiassa vain yhden tai kaksi ihmista vuodessa, mutta sairaalareissulle paasee jokainen purtavaksi joutunut. Toivon mukaan meidan ei tarvitse tehda naiden elikoiden kanssa enemmalti tuttavuutta!

Viinirypaleita poimimassa Pokolbinissa

Englantilainen Liam. Bucket Boyn tyo on raskasta. Taydessa amparissa on 20L rypaleita, joten ne eivat ole ihan kevyita kannettavia. Silti osa haluaa kantaa ampareita mielummin kuin poimia.


Oranssin ryhman poimijoita tyossa. Tyonantajamme lahjoitti meille hyvat levealieriset hatut, jotka ovat tarpeeseeen paahtavassa auringonpaisteessa. Tarpeen on myos suojaava vaatetus ja aurinkorasvan kaytto. Tyo on helppoa, me poimimme rypaletertut ampareihin saksilla leikaten ja kantajat tyhjentevat taydet amparit traktorin kyytiin. Tama tyo poikkeaa table-grapen poiminnasta (katso alempaa juttu Emeraldista) siten, etta poimimme kaikki rypaleet, eika meidan tarvi karsia tertuista marjoja.



Saimme toita Hunter Valleysta, joka on Australian tarkeimpia viinintuotantoalueita. Olemme poimineet taalla 2,5 viikkoa rypaleita, joita kaytetaan viininvalmistukseen. Alueella on kymmenia, jopa satoja viinintuotantotiloja. Hunter Valley on kaunista aluetta, mutta kesa-aikaan tammi-helmikuussa erittain kuumaa. Lampotila on ollut pahimmillaan paiva-aikaan 40C! Joten taalla todella tarkenee tehda toita.

Ystavia ja tuttavia

Reissumme aikana olemme ehtineet tutustua moniin mukaviin ihmisiin eripuolilta maailmaa. Erityisesti leirinta-alueilla tutustuu helposti uusiin ihmisiin leirikeittiossa yhdessa kokatessa.


Johanna Humalajoki from Perho Lake Macqarien rannalla. Johanna ja Tarja (Nikula) ovat maailmanymparysmatkalla ja pysahtyivat Australiaan puoleksi vuodeksi. Tarjasta on kuva alempana.


Kansainvalinen matkaseurue: Fritz ja Marten Belgiasta, Susanna Suomesta seka Stef Ranskasta. Heidan kanssaan vietimme monta hauskaa iltaa erilaisten pelien ym merkeissa.


Australialaiset Terry ja Rachel, joihin tutustuimme Stanthorpessa tyoskennellessamme.


Vierailimme Irken pikkuserkun Kaisa Hassisen ja hanen miehensa Mikon kotona Gosfordissa. He ovat tulleet tanne siirtolaisina noin 40 vuotta sitten.

Arkikuvia OZista

Tuulen perhe aamupalalla kotinsa terassilla. Syomme monta kertaa paivittain ulkona. Kyseinen majoittumispaikka on Sydneyn esikaupunkialueella. Tallaiseen katulapsen elamaan on taalla ehditty tottua vajaan 5 kuukauden aikana.

Joulun alla tormasimme kahteen suomalaistyttoon, Nikulan Tarjaan ja Humalajoen Johannaan, joiden kanssa olemme reissaanneet yhdessa viimeisen kuukauden. Tarja kokkailemassa kaasuliedella.



Olemme ehtineet autoilla Australiassa reilut 9000km. Taalla joutuu valilla ajamaan pitkiakin matkoja, koska valimatkat ovat suuret. Seuraava kyla/kaupunki saattaa loytya vasta 500 km paasta. Australia on samaa kokoluokkaa pinta-alaltaan kuin Eurooppa. Asukkaita on kuitenkin vain 20 miljoonaa.

Arkielamaa OZissa

Monet ovat pyytaneet meilta kuvausta "ihan tavallisesta" arkielamastamme taalla Australiassa. Tassapa sita sitten tulee. Eli vahan kuvausta arkemme sujumisesta.

Asuminen
Meilla ei ole taalla sen enempaa vakituista kuin valiaikaistakaan asuntoa. Auto on kotimme. Silloin kun olemme toissa, menemme leirinta-alueelle asumaan ja nukumme teltassa. Takalaiset leirinta-alueet ovat varsin mukavia, uima-allas kuuluu lahes aina varustukseen. Hikisen tyopaivan jalkeen onkin nautinnollista pulahtaa altaaseen! Muutamia oita nukuimme alkuun hostelleissa, mutta nykyisellaan yleensa kun olemme reissun paalla, majoitumme tilavaan station wagoniimme. Yopyminen autossa tapahtuu siten, etta kaikki tavarat siirretaan etupenkeille ja takatila onkin sitten makuuhuoneemme (2m pitka, 1,3m levea). Jokaisesta ei valttamatta tallaiseen elamantyyliin olisi – kaikki elamiseen tarvittavat tavarat pitaa mahtua autoon ja siella pitaa viela mahtua nukkumaan itsekin. Meilla on kuitenkin kehittynyt jo aika selkeat paikat kaikille tavaroille, josta ne sitten loytyvat. Auton muuttaminen yokuntoon menee rutiinilla kolmessa minuutissa.

Yopaikka loytyy yleensa teiden varsien lepoalueilta (siella on aina muitakin autossa yopyjia) tai sitten pienemmilla paikkakunnilla pienen ajelun jalkeen jostain hiljaisemmasta kolkasta. Aamulla sitten ajetaan johonkin leirinta-alueelle ja ostetaan sielta suihku muutamalla dollarilla. Leirinta-alueita on taalla todella tiheassa. Autossa asumisen etu on tietenkin se, etta se on ilmaista. Jos yopyisimme taalla joka yo esim. hostellissa, saisimme joka kuukausi tyoskennella vahintaan viikon maksaaksemme pelkastaan hostelliyot. Autoasuminen vahentaa nain tyonteon tarvetta.

Pyykkaaminen
Vaatteita likaantuu taalla kovaa vauhtia, aurinkomaassa kun ollaan ja hikoillaan. Jokaiselta paikkakunnalta loytyy kuitenkin kolikoilla toimivia itsepalvelupesuloita, joissa kaymme pyykkaamaassa. Koneelliseen pyykkia kuluu keskimaarin kolme taalaa. Huono puoli takalaisissa pesukoneissa on se, etta koneissa on yleensa vain kylmapesu ja vaatteet eivat lahde jarin puhtaiksi.

Nettiyhteydet
Meilla ei ole mukana taalla omaa kannettavaa tietokonetta, vaan kaytamme kirjastojen ja internet-kahviloiden nettikoneita yhteydenpitoomme sinne Suomeen pain. Netin kaytto maksaa isommissa kaupungeissa 1-3 taalaa tunnilta, pienemmilla paikkakunnilla 4-6 taalaa tunnilta.

Syominen
Paaosin kokkaamme itse ruokamme. Meilla on salkku-mallinen kannettava kaasuhella, jolla on valmistettu eraatkin nuudelit ja pastat. Halvin nuudelipussi maksaa 12 eurosenttia ja silla lahtee mukavasti vahaksi aikaa nalka. Itse valmistaen ruoka tulee edulliseksi. Taalla on myos joka puolella ilmaisia barbequeita eli grillilevyja, joilla on grillattu pihvia ja makkaraa. Taalla liha on erinomaisen hyvalaatuista ja halpaa Suomen hintoihin verrattuna. Valilla meilla on tietenkin herkkupaivia ja kaymme hakemassa Pizza Hutista tms. jotain valmista evasta. Ruoan hinta on suurinpiirtein sama kuin Suomessa.

Tyot
Tanne tullessamme saimme muilta taalla reissun tehneilta sellaista tietoa, etta toita on paljon tarjolla ja niita loytyy helposti. Onhan niita toita taalla toki tarjolla, mutta taalla on myos puoli miljoonaa reppumatkaajaa vuosittain ja muutkin matkaajat haluavat valilla tienata reissurahaa. Suurin osa reissaajista tekee farmitoita eli hedelmien ja vihannesten poimintaa tai pakkaamista. Sita tyota on eniten tarjolla. Jokaisen tyopaikan eteen olemme kuitenkin tahan mennessa saaneet tehda kovasti toita; useita puhelinsoittoja ja sahkoposteja. Mutta lopulta meilla on kuitenkin aina tarpannyt. Tyopaikka ei aina loydy lahelta, kovinkaan kummallista ei ole ajaa 500km toiden perassa johonkin suuntaan.

Summa summarum
Arkielama ei taalla ole yhta helppoa kuin mita se olisi meille Suomessa. Olemme kuitenkin tuumineet, etta me ehdimme viela nukkua aivan riittavasti mukavissa joustinsangyissa ja ottaa jaakaapista kylmaa maitoa ja pesta pyykkia omassa pesukoneessa. Mutta Suomi ei ole Australia. Haluamme nahda taalla mahdollisimman paljon erilaisia paikkoja ja olemme valmiita tinkimaan asumisolosuhteistamme ja ruokavaliostamme, jotta meilla olisi enemman rahaa reissaamiseen. Olemme taalla seikkailemassa kuin kulkurit, liiemmin huolehtimatta huomisesta ja nauttien taman maan ihmeellisyyksista.

Sydney

Urheiluhullun piti paasta katsomaan Sydneyn olympiakylaa. Tassa nakyvissa olympiastadion, joka on muutettu rugbystadioniksi kisojen jalkeen.


Uusi vuosi on taalla iso juttu. Olimme miljoonan muun ihmisen kanssa katsomassa kahta ilotulitusta. Parhaat paikat varataan jo puolen paivan aikaan ja useat katselualueet suljetaan hyvissa ajoin ennen pimean tuloa. Satama-alueella oli varsin rauhallista, silla aidatulle alueelle ei saa tuoda alkoholia. Ilotulitusta ei tule seuraamaan pelkastaan nuorisoa, vaan paikalla on kaikenikaisia, perheista lasten kanssa vanhoihin ihmisiin. Ylen nettisivulta nakee valayksen raiskeesta.


Hengari eli Harbour Bridge on Sydneylaisten suosikkisilta. Sillalta ja sen ymparistosta ammutaan uudenvuoden raketit.


Sydneyn satama-alue kaikkinensa on varsin viihtyisa paikka. Vaikka Sydneyssa on yli 4,2 miljoonaa asukasta, taalla ei tule yhtaan ahdas olo. Vihreytta ja vetta on riittamiin. Lahden takana nakyvassa Girrabilin kaupunginosassa (1km keskustasta) ihmiset asuvat omakotitaloissa.


Sydneyn oopperatalo on maineensa veroinen. Tykkaamme tasta kuuluisuudesta. Kaunista arkkitehtuuria upeassa ymparistossa.


Olihan tama vahan erilainen joulu. Tosin kylma australialaiseksi. Lampotila nousi vain +25C, kun viime vuonna samaan aikaan taalla oli ollut +40C.


Suomitontut lahtivat uimareissulle ja merihata meinasi yllattaa. Lennox Headilla aaltojen korkeus oli parhaillaan 1,5metria. Vetta oli kaikki roorit taynna kun aaltojen alta viimein paastiin pois.