Bowenissa duunaamassa

Saavuimme taman viikon alussa Boweniin, 500 km Cairnsista etelaan. Taalla viljellaan 2. eniten vihanneksia Australiassa. Eli hyvalla syylla voi sanoa tata vihanneskaupungiksi. Nyt on tomaatin, kurkun ja paprikan sadonkorjuuaika. Joten taalla on paljon toita ja backkareita keraamassa ja pakkaamassa vihanneksia. Soitimme Cairnsista paikalliseen backkareiden tyonvalitystoimistoon ja kysyimme tomaatinpoimintatoita. Meille luvattiin, etta kun tulette niin saatte toita valittomasti. Toimiston palveluja odotellessamme olisimme varmaan vielakin vailla toita, mutta paatimme lahtea itse kyselemaan toita farmeilta. Kiertelimme Bowenin ymparistossa 5 tuntia ja omatoimisuus palkittiin tyonhaussa. Saimme shed-workin eli paasimme pakkaamaan vihanneksia. Toisena vaihtoehtona olisi ollut tomaattien poiminta urakkapalkalla, mutta valinta ei ollut kovin vaikea, silla auringonpaahteessa vahintaan +30C lampotilassa vihannesten keruu on kohtuullisen lamminta tyota. Yhdesta suuresta sankosta maksetaan 1.3AUS$ joten varsinkaan alkuun siina ei paase kovin suurille ansioille. Lisaksi suurin osa vihanneksista kasvaa maassa, joten tyoasento on kohtuullisen kumara.

Tyoskentelemme Walkersin farmilla; Irkke on pakkaamassa ja lajittelemassa kurkkuja(valkoisia ja vihreita) ja paprikoita, Miika punnitsee ja lavottaa laatikoita. Tama lavoitustyo on samanlaista, jota Miika teki kesatoina Maustajalla Pyhannalla useampana kesana 10 vuotta sitten. Voi sanoa etta meita todella onnisti, silla taalla on paljon tyonhakijoita. Sana kiertaa backkareiden keskuudessa nopeasti, missa on toita tarjolla. Tyota meilla on riittanyt, 2 ensimmaisen paivan saldo on 19,5 tuntia. Sen tosiaankin tuntee selassaan!

Olemme siirtyneet telttailukauteen. Yovymme caravan-parkissa eli ihan suomeksi leirintaalueella. Aamulla noin viiden aikaan kookaburrat kajauttavat rohonaurunsa - tahan ei ole viela totuttu, joten siihen heraa joka aamu. Myos muut linnut alkavat konsertoida aamuyolla siihen malliin, etta hertys on taattu. Leirintaalue sijaitsee lahella highwayta, joten liikenteen melu hairitsee myos vahan, korvatulpista huolimatta.

Auton kanssa oli lievaa epaonnea, silla aamulla juuri toihin lahtiessa huomasimme toisen takarenkaan tyhjentyneen. Onneksi samalla leirintaalueella asuu uusiseelantilainen pariskunta, joka tyoskentelee samassa paikassa kuin me, joten paasimme heidan kyydilla tuona aamuna toihin. Taalta onneksi loytyi usemapikin paikka, josta sai ostettua uuden renkaan, joten nyt taas paastaan kulkemaan.

Cairnsista ja lahiymparistosta

Olemme viettaneet toisen viikon wwooffaamassa, talla kertaa taalla Cairnsin esikaupunkialueella. Tama "farmi" on hiukan poikkeuksellinen, kyseessa on nimittain auto-farmi =) . Isanta harrastaa ralliautoilua ja han rakentaa itse omat autonsa. Pihalla saattaa olla useita autonraatoja.
Tyon maara ei ole uuvuttanut, keskimaarin teimme 2 tuntia paivassa lahinna puutarha- ja siivoustoita. Perhetta ei voi kehua sosiaalisuudesta. Mutta puitteet elamiselle ovat olleet varsin mukavat, pihalla on oma uima-allas, jossa on ollut mukava kayda polskuttelemassa. Ensi viikolla lahdemme kohti etelaa.

Gekko. Hyonteisia syova lisko pitaa hauskaa, heinasirkkaa muistuttavaa aanta, kun se saa napattua jonkun hyonteisen. Niita on varsin runsaasti joka paikassa.

Irkke laskee pyllymakea Josephine Fallsilla.

Kaarmepuu

Cairnsin yksi tunnusmerkkeja on merenrannassa oleva laguuni. Se on erittain suosittu uima- ja ajanviettopaikka, koska kaupungissa ei ole omaa biitsia. Kevat saapuu vahitellen tanne ja ilmat lampenevat. Taman viikon aikana on paasty jo +30C lahes joka paiva.

Cairns City Place.

Ostetiin oma auto

Meista tuli talla viikolla autonomistajia myos Australiassa. Ostetiin yhdelta Renelta tallainen Ford Falcon. Vuosimalli 91. Ajettu reilu 200tkm. 3.9L, automaattivaihteinen. "Ilmastointi" saattaa joskus puhaltaa kylmaa, ainaki illalla. Autossa oli RWC = Road Worth Certificate eli auto on luokiteltu maantiekelpoiseksi (paikallinen katsastus, joka tarvitaan jos auto vaihtaa omistajaa laillisesti)

Autossa on 2 hengelle riittavasti nukumistilaa. Perakontti saakin olla suuri, silla tavaraa on aika reilusti. Kaupantekijaisina tuli teltta ja muuta leiriytymiskamaa. Saatiin hankittua autolle myos vakuutus AAMI:lta. Yleensa paikalliset vakuutusyhtiot eivat myonna kuin Queenslandin asukkaille vakuutuksia, mutta meilla kavi tuuria kun virkailija ehti puhelmisessa luvata meille vakuutuksen. Taalla pakollinen liikennevakuutus korvaa ainoastaan henkilovahingot. Joten nyt on huomattavasti turvallisempaa ja "halvempaa" ajella pitkin mannerta, kun mahdollisessa vahinkotilanteessa vastapuolen auton korjauksen maksaa AAMI.

Vasemman puoleiseen liiketeeseen on totuttu, eika risteyksissa enaa pyyhita tuulilasia. Vilkku loytyy ratin oikealta ja taustapeili vasemmalta puolelta. Koeajossa sentaan vanhasta muistista Miika kurvasi 2 kertaa jakajan vaaralta puoleleta. Mutta muuta liikennetta ei ollut, joten selvisimme pelkilla sydamentykytyksilla. Irkke ei ole suostunut viela ohjaamaan autoa muuta kuin vankarin paikalta.

Tallaiset Falconit ovat erittain suosittuja backpackareiden keskuudessa. Naista autoista kuuluu sanonta: paranevat vanhetessaan. Toivottavasti tama pitaa paikkansa myos meidan auton kohdalla. Bensan hinta taalla on 75-80 centtia euroiksi muutettuna. Ja meidan "haukka" syo keskimaarin 11 litraa/100km.

Kuvia WWooffauskeikalta Kurandasta

Sid kasvattaa vahan sita sun tata eli monenlaisia hedelmia ja vihanneksia. Eniten tilalla on limeita. Suurin osa niista kuitenkin saa rauhassa tippua maahan ja pilaantua, kun isanta ei saa aikaiseksi niiden myymista.
Kuranda sijaitsee 300 metria merenpinnan ylapuolella ja siella on paljon maailman perintoaluueksi luokiteltua subtrooppista sademetsaa. Barronjoessa olisi voinut uida, silla siina elaa kuulemma vain makeanveden krokotiileja, joiden ei pitaisi olla ihmiselle vaarallisia. Emme kuitenkaan kokeilleet uimista.

Uskokaa tai alkaa, mutta tassa ollaan istuttamassa perunaa. Sidin tyokaluilla on antiikkiarvoa. Etualalla nakyvat laadukkaat "perunat".

Meidan ihku yopaikkamme. Tama on varmasti ollut hyva bussi joskus. Muttei liiku enaa. Toki paljon muutakin romua ukon tontille oli kertynyt.

Isantamme Sid. Lahes parhaassa paidassaan.

Kurandassa Wwoofaamassa

Viime viikko vierahti Kurandassa tai itse asiassa 20km:n paassa Kurandan kylan keskustasta. Keskella ei mitaan, ymparilla subtrooppista sademetsaa ja Barronjoki. Olimme wwoofaamassa siella eli tekemassa vapaaehtoistyota ruokaa ja yosijaa vastaan. Emme lainkaan tienneet etukateen, mita tuleman pitaa, kaiken piti olla tulevan isantamme mukaan paikan paalla ok.

Olosuhteet, missa elimme, olivat kursailematta sanottuna ihan karseat. En ole ikina nahnyt niin paljon hamahakinverkkoja, niin isoja hamahakkeja, iljettavia koppakuoriaisia.. rottia ja sammakoita juoksentelevan jonkun asuttamassa talossa. Isantamme Sid, joka oli brittilaissyntyinen, oli varsin mukava kaveri, mutta maailman sotkuisin mies. Han eli peltiseinaisessa talossa, jossa oli sementtilattia. Me nukuimme Miikan kanssa ikivanhassa bussissa pihalla, sellaisilla koirapatjoilla ettei ennen oo tullut kokeiltua. Yoaikaan fleecekerrasto ja kotikutoiset villasukat olivat totisesti tarpeen. Meilla oli bussissakin oma kotisirkka, joka iltaisin meille sirkutteli iltavirsuja.

Noh, paatimme kuitenkin viikon verran kestaa, kun kerran sinne asti oltiin lahdetty. Kaiken hyvan lisaksi viikolle sattui viela useita sadepaivia, jotka me saimme rattoisasti viettaa siivoamalla Sidin keittiota ja varastoa ja yhta mokinrahjaa. Parina aurinkoisena paivana tyoskentelimme ulkona puutarhatoissa. Toihin kuului mm. heinikon leikkuuta, koynnosten karsimista hedelmapensaista, tukikeppien laittamista tomaateille ja multien laittamista vihanneslaatikoihin. Ai niin, ja perunan istutusta ei saa unohtaa. Sidilla oli muutama madantynyt ja itanyt pottu, jotka se halus meidan istuttavan maahan siten, etta jokainen itukohta leikattiin irti perunasta ja laitettiin maahan. Ei oo ennen tallaista perunanviljelya tullutkaan harrastettua.

Paikan hyva puoli oli se, etta Sid oli erinomainen ruoanlaittaja, vaikka keittio olikin vahemman ruokahalua herattavassa kunnossa. Olimme koko viikon vegetaristeja, mutta taytyy sanoa, etta kukkakaalista ja brokkolista ynna muista vihanneksista saa varsin maittavia aterioita, kun sapuskat osaa valmistaa oikein. Sid oli kouluttautunut aikanaan antropologiksi ja oli sellainen risupartainen luontoaktivisti. Yllaan hanella oli jotain likaisia ja resuisia vaattenrisoja. Han oli vahan niin kuin 3-vuotiaan tasolla, aloitti jotain asiaa ja hoksasi toisen ja pian aloitti kolmannen.. kaikki projektit jaivat kesken. Itse asiassa puutarhanhoito naytti olevan vallan toissijaista ukolle, aika kului mieluumin tietokoneen aaressa netissa surffaillen.

Huomenna lahdemme uuteen Wwoof-paikkaan tahan Cairnsin lahistolle, eraan pariskunnan luokse. Meille ainakin vakuutettiin, etta saamme nukkua sisalla talossa ja talo on siisti ja kaikin puolin mukava. Hope so!

Luontokuvia

Millaa Millaan vesiputous. Athertonin Tablelandissa on useita hienoja putouksia, joissa osassa voi uida.

The Crater lahella Athertonia.

Curtain Fig Tree eli verhopuu. Puuta ymparoimaan tarvittaisiin 20 aikuisen kadet. Puu on kasvattanut ilmajuurista kadenvahvuisia runkoja.

Australian elainmaailmaa

Olemme paasseet tutuiksi monen austaralialaisen elainlajin kanssa. Tassa muutama kuva paikallisista elaimista. Osa kuvista on otettu luonnossa, osa Zoossa.

Vompatti paivaunilla

Miika ja korealainen Monsoo termiittipesan paalla. Pesat ovat kuin betonista valettuja.
Vallabi on yksi Australian pussielaimista. Muistuttaa pienta kengrua.

Biitseilla voi bongata myos tallaisia hienoja hiekkapallomuodostelmia. Tekijaksi paljastui eras pikkuruinen rapu.

Eiko me olla aika sopoja?

Punapanda on kiinalaisen isopandan serkkupoika.

Australiassa on noin 90 myrkyllista kaarmelajia. Tassa niista yksi Cairnsin Tropical Zoon kaarmeshowssa.

Irkke syottaa kengurulle "pellettia".

Krokotiili on nopeampi elain kun saattaisi luulla. Se pystyy liikkumaan kuivallakin maalla 15km/h. Vedessa se on kolme kertaa nopeampi kuin ihminen. Jokien rannoilla ei turhaan varoiteta krokotiileista. Niita on vaikea havaita kun ne kollottelevat rantamudassa.

Suuri sukellustarina

Olipa kerran Irkke ja Miika, jotka paattivat lahtea sukelluskouluun. Oltiinhan sentaan maassa, jota reunusti suuri ja hieno valliriutta. He aikoivat ensin suoraan ilmottautua Padi-kurssille(kansainvalinen sukellussertifikaatti), mutta paattivat kuitenkin ensin kokeilla sukellusta snorklausreissulla. Introdactionary-Diving oli taman kokeilun nimi.

Aussi-seta selitti paikallisella murteella ja kasia heiluttaen sukelluksen saloja ja koetimme parhaamme mukaan ymmartaa mita pitaa tehda tai jattaa tekematta. Ainakin opimme, etta kun peukun nostaa ylospain, niin silloin seta kiikuttaa meidat takaisin pintaan. Ihan siella pistettiin pullot selkaan ja hengityskone (regulator) suuhun ja eikun menoksi. Kylla hirvitti, ihan kauhiasti. Tallaisella Introductionary-divingilla voi paasta 12 metrin syvyyteen (jos uskaltaa, eika palele ja maski suostuu pitamaan vedet pois silmista ja nenasta).

Niin me reenattiin siella pinnan alla sita hengityskoneen pois ottamista suulta ja takaisin panemista seka muutamia muita sukelluksen saloja. Sai sentaan pitaa semmosesta tangosta tai koydesta kiinni. Ei siita tullut kuin Irkelle hirmuinen maara suolavetta mahalaukkuun ja Miikalle tuli iso vilu. Niin seta nosti Irken takaisin laivaan ja Miikan samaa vauhtia perassa lammittelemaan kannelle. Raka poskella me siina ihmeteltiin, etta on se vaan melko touhua tama sukeltaminen. Veden lampotila oli vain 25 astetta celsiusta, niin johan sita pohjosen ihmista semmosessa vedessa rupiaa paleltamaan. Kun ei ollut mitaan kuivaa paalla, marka puku vain.

Suuri maara Tyynen valtameren vetta sammutti toistaiseksi sukelluskipinamme. Mutta kylla sita sen verran lammettiin auringonpaisteessa ja saatiin enimmat merivedet keuhkoista, etta iltapaivalla paastiin jo katselemaan koralleita ja kaloja snorkkeloimalla. Pinnalla olokin tuntui jo turvallisemmalta ja huikean hieno riuttamaisema aukeni silmiimme. Ehka uima-allas olisi turvallisempi paikka aloittaa sukeltaminen, mutta kylla saa vahan aikaa kulua, ennen kuin me tohditaan uudestaan tata lajia kokeilla. Ja Miika odottelee vesien lampenemista yli 30 Celsiuksen. Sen pituinen se.

*************************************************

Huomenna Wwooffaamaan.

Huomenna eli maanantaina lahdemme Kurandaan (30km Cairnsista luoteeseen). Siella meita odottaa ensimmainen wwooffaus-paikka. WWOOF tarkoittaa jotakuinkin Willing Workers of Organic Farms ja on suomeksi eraanlainen vapaaehtoistyon muoto. Menemme australialaiseen perheeseen asumaan, teemme siella 4-6 tuntia paivassa puutarhatoita yms. ja he tarjoavat meille tayden yllapidon. Samalla paasemme tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja elamantapaan.

Taalla Cairns

Reilun viikon paivat on Australiassa asuttu.
elama taalla on rentoa.
No worries on paikallinen elamanasenne.
Eli ei turhasta stressata. Siihen on tottakai opettelemista.

Ollaan asusteltu hostelleissa. 2 hengen huoneessa.
Ihan ok paikkoja. Tosin metelia on valilla, mutta se kuuluu tuohon elamisenmuotoon. Porukkaa tulee ja menee. Erittain kansainvalista meininkia. Ihmisia on million Japanista, Saksasta, Etela-Afrikasta, ….

Ruoka taalla on halvempaa kuin Suomessa. Banaani taitaa olla ainoa kalliimpi elintarvike, johtuen viime vuotisesta myrskysta.

Kytiin reissaamassa Cairnsin ymparistossa.
Monia paikkoja Cape Tripultonin ja Millaa Millaan valilla tuli nahtya. Yhden australialaisen ja korealaisen kanssa oltiin liikenteessa 5pv vuokra-autolla. Tormattiin heihin hostellilla. He kysyivat meita reissuun ja me lahdettiin.

Vaikuttavin elamys on ollut paikallisten elainten nakeminen seka zoossa etta luonnossa. Kengruja(syotettiin myos kadesta), koaloita, kaarmeita, krokotiileja, vallabeja, vompatteja, kakaduja, kookaburria, opossiumeja, lepakoita, kasuaareja ... on nahty.
Ne ovat yksi suurimmista syista miksi tanne tulimme. Ja osan noista voi nahda vain taalla.

Sademetsa on upeaa. Mahtavaa kasvillisuutta, mita erikoisimpia puita ja kasveja. Useita kasveja, mita Suomessa on huonekasvina, on taalla sademetsissa. Tosin huomattavasti suurempana versiona.

Tyynenmeren biitsit, joita nakee joissaki lomakuvissa, on aivan jotain vailla vertaa. Ne on niita paikkoja, joissa voi maata palmun alla, pistaa jalat hienoon hiekkaan ja nauttia elamasta.

tottakai elaman tavalliset kuviot kuten syominen ja nukkuminen seka pyykkays kuuluvat myos asiaan valilla. =)

(terveisin Miika)

CAIRNS

Meidan piti lahtea hedelmanpoimintatoihin, mutta taman puun sato jai korjaamatta... Batmannit paivaunilla (=lepakot).



Rannan kingi vauhdissa. Ukko vaansi aivan ihme temppuja. Valilla lahti voltti tai kaksi, toisinaan han pyoraytti 720 astetta. Kerran han otti hypyn aikana laudan jalasta ja laittoi sen takaisin. Parhaillaan han nousi veden pinnasta 3 metriin.


Kite-surffaajat esittelivat taitojaan viereisella rannalla. Olosuhteet kyseiseen urheilumuotoon ovat taalla loistavat. Mieli tekisi kokeilemaan =)



Hollowayn beachilla keksimme uuden leikin. Kaivoimme simpukoita hiekasta ja seurasimme kun ne kaivautuivat takaisin hiekkaan meriveden ja kielensa avulla. Simpukoita on todella paljon ja varikirjo on laaja.

Cairnsia ymparoivat vuoret ovat usein pilviverhon peitossa. Etualalla Hollowayn beach, jossa tanaan kavimme. 15 minuuttia bussilla Cairnsin keskustasta, ei paha.

G'day mates! Nyt olemme nukkuneet kolme yota Australian mantereella. Tanaan jopa ehdimme ensimmaista kertaa beachille, oli varsin mukavaa uittaa jalkoja rantahiekassa ja kellua Tyynen valtameren tyrskyissa. Kaytannon asiat on saatu hoidettua (viisumiasiat, postiosoite, pankkitilin avaus, veronumero jne.) Vaihdettiin eilen edullisempaan hostelliin majoitus, tosin paikka on hiukan meluisa. Tasta se lahtee...